Tapasin Miehen taas. Meidän piti tavata vasta ensi kuussa, mutta sitten tapahtui niin, että hän soitti minulle. Olin töissä ja menin ihan sekaisin, kun hän varovasti ehdotti tapaamista. Lähdin töistä ja parin tunnin päästä olin hänen sylissään.

Ihmettelimme molemmat, kuinka me, mukamas järkevät ihmiset olemme niin hullaantuneet, että toimimme hetken mielijohteesta! No, se oli taas niin upeaa, että sitä muistellessa naama vääntyy väkisin muikeaan hymyyn.

Hän kohtelee minua niin hyvin, että se tuntuu unelta. Hän kuuntelee minua ja muistaa, mitä olen sanonut. Jopa ihan pikkujuttujakin. Niiden puitteissa osaa huomioida minua. Sanoin hänelle, etten ole moiseen tottunut, mutta hän kertoi, kuinka haluaa hemmotella minua. Senkin taidon hän todella osaa. Miksi en nauttisi siitä.

Eritoten olen viehättynyt siitä, miten kypsä hän on. Minua on aina viehättänyt miehessä hyvä itsetunto. Sitä tällä miehellä on. Minun ei tarvitse sitä millään lailla pönkittää ja se on huojentavaa. Hän tietää olevansa ihana ja voin sanoa sen hänelle iloiten. Juuri sen takia hän luottaa minuun ja antaa minulle vapaan elämän. Ei ole mustasukkainen, koska näkee ja tuntee minusta sen, että hän on kuitenkin minun ykkönen. Voin kertoa hänelle, että tapaan muita miehiä, mutta sänkyyni en huoli muita kuin Hänet...

Nyt luulen, että menee aikaa, ennen kuin tapaamme, mutta minulle riittää, että hän on olemassa ja saan hänet aina silloin tällöin.