Kesäaamun ihanuus! Joskus on upeeta nousta ilman kellon soittoa, aikaisin, nauttia aamun hiljaisuudesta, raikkaudesta, viileydestä, linnun laulusta...Wau!

K kävin morjestaa minua eilen töissä ja otti kantaa asiaan, jota yritän hoitaa. Illalla vielä laitoimme asian tiimoilta pari viestiä. Silti minulla on tunne, että hän on jotenkin kauempana nyt, kun eväsin häneltä itseni. Ystäväni kanssa juteltuani, oli ystäväni sitä mieltä, että minä vielä antaisin hänen suhteen periksi... No, minä toivon, etten anna, periksi enkä muutenkaan..

S heräsi! Laittoi pari rohkaisevaa viestiä ja se kyllä tuntui tosi mukavalle! Toinen viesti tuli sen verran myöhään, etten kehdannut enää vastata. Vastaan siihen iltapäivällä kun pääsen palaverista ja jos vaikka olisi hänelle jotain tiedotettavaa.

L on jättänyt minut rauhaan! Se on hienoa, sillä juuri sitä minä toivoinkin. Tosin minua häiritsee se, että minulla on vahva tunne, että hän ei jättänyt minua rauhaan siksi, että pyysin sitä, vaan siksi, että kokee olonsa niin loukkaantuneeksi. Minä en kuitenkaan jaksa olla koko ajan hänen itsetuntonsa pönkittäjä.

B oli eilen samassa palaverissa kuin minä. Sitä ennen olimme jo keskustelleet ja hän oli tukensa minulle antanut. Siitäkin tuesta olen iloinen.

R ei ole ottanut yhteyttä. Minä sen melkein arvasinkin. Hän on sen verran loivaliikkeinen, etten jaksa odottaa. Pyysin jo apua digiboxin asentamiseen naapurin mieheltä, joka tulee sen tänään asentamaan. R voi siitä loukkaantua ja tietysti L, mutta ei voi mitään. En jaksa odottaa R:n tuloa ja L:a en halua muutenkaan tavata. Mutkikastako? Ei minusta:).