Minun isäni on monessa asiassa aika ehdoton. Se on ollut hankalaa ja sellaista miestä en halua. En myöskään ihan niin laihaa.. Vain ne perusasiat, miehiset perusasiat ovat niin tärkeitä.

Joskus tuntuu, että olen ollut oikein kapinallinen, sillä olen viis veisannut, mitä isäni tuumaa miehistäni. Eikä isäni ole juuri tuumannutkaan. Vasta ex-mieheni, joka oli niin ihana ja näppärä, herätti isässäni mustasukkaisuutta. Minusta se oli jokseenkin kiusallista ja jouduin sanomaan, että kyllä aviomies ja isä painivat niin eri sarjoissa, ettei kumpikaan voi horjuttaa toisen asemaa.

Sitten on se, että isäni on kasvattanut minusta sellaisen, jonka on pärjättävä. On opettanut hoitamaan autoa ja raha-asioita yms. Tämän takia, minä en voi kelpuuttaa miestä, jolle minun olisi opetettava edellä mainittuja. Miehen on oltava minua "parempi".