K kävi eilen työpaikallani. Pakko sanoa, että pikkasen hämmennyin. Olin kyllä miettinyt, että hän pitää välimatkaa... siksikö, kun ei voi saada minua, vai? Ihan terveellistä kyllä jos niin on, sillä edelleen olen sitä mieltä, että jos hän haluaa minun kanssani sänkyyn, on parempi olla tapaamatta. Jos minä haluan jonkun kanssa sänkyyn, on sen oltava vapaa, sillä ukkomiehiä en halua. Vaikka he olisivatkin parempia, etteivät olisi jatkuvasti siinä, mutta mitäpä jos paukahtaisi rakkaus, niin voi-voi.

Toisekseen, minulla on ollut se suhde ukkomieheen nuoruudessani. Lopetin sen suhteen kyllä hyvissä ajoin. En silti voi olla ajattelematta, että maksoinko siitä avioliittoni. Kun niin olin onnellinen avioliitossani ja menetin sitten mieheni toiselle naiselle. Sain todella tietää, miltä tuntuu olla se petetty aviovaimo:( Silloin päätin, etten ikinä enää sekaannu ukkomiehiin!!! Enkä muutenkaan halua kokea sitä helvettiä enää uudestaan, sillä suhde varatun miehen kanssa ei ole mitään ruusuilla tanssimista!