...joskus vaan on sellainen aika, että sitä katselee tai ajattelee melkein jokaista tapaamaansa miestä sillai! Voi ei...ihan hirveetä. Onneksi se menee ohi, tiedän kokemuksesta.
Tänään kerkesin miettiä vaikka mitä työkaveristani P:stä. Aivan ihana tyyppi, mutta niin nuori ja niin varattu. Ihan hyvä, sillä työkavereihin ei ole hyvä sekaantua. Etenkään pomoon, mutta ei työkavereihinkaan. Kokemuksia on molemmista ja, ja, no silloin nuorempana ei ollut niin väliä, mutta nyt on.

En välitä sotkea itseäni minkäänlaisiin ihmissuhdekiemuroihin.
Nyt on hyvä muuten paukutella millainen miehen pitäisi tai tulisi olla, että sen hyväksyisin. Tiedän, että jos rakastuisin, niin siinä voisi antaa anteeksi vaikka mitä:)

Minun on kuitenkin erittäin vaikeaa edes kuvitella rakastuvani. Ei sitä niin vaan rakastuta. Aikoinaan osasin, mutta aivan liian monta kertaa on ollut särjetty sydän. Se ei toimi enää sillai ku joskus ennen...