K haki minut tänään. Laitoin hänelle aamupäivällä viestin, että jos ei kerkii ajoissa, niin keksin toisen kyydin. Soitti minulle sitten ja tarkisti vielä ajan.
Silti minä jotenkin ajattelin, että jollei ehdikkään...

Tuli kuitenkin ja niin hienolla autolla, että tunsin oloni heti jotenkin alhaiseksi. Muutenkin ajattelin, että hän tuli vain, kun oli luvannut, velvollisuudesta...
Vei minut, mihin pyysin ja sovimme, että soitan kun voi tulla hakemaan.

Soitin puolen tunnin päästä. Olin saanut kuulla sellaisen uutisen, että minua itketti. Itketti ja nolotti, että hänen seurassaan osoitin moista herkkyyttä. Hänen lohdutus oli se, että otti kädestä kiinni.
Ei keretty edes kahville, kun hänen oli taas mentävä.

Että silleen, no kyllähän minä tämän melkein aravsin. Nyt minä en ota yhteyttä!