Miesrintamalla on aika vilkasta.
Meille on nyt K:n kanssa järjestynyt paikka, missä tavata, sillä meidän ei ole oikein hyvä tavata julkisesti. Aina on niitä mulkkuja, joiden on levitettävä juoruja ja puututtava asioihin, jotka heille ei kuulu. Niinpä, meillä on nyt piilopaikka:)

Aamupäivällä lähdin asioille ja kävin viemässä ihanan kirjan eräälle melko ihanalle miehelle. Sain häneltä pian sen jälkeen viestin, missä hän kiitteli ja kysyi, onko hänen luettava se pian, että onko kirjaan kätketty viesti? Apua, hän varmaan on myös kiinnostunut minusta? Onhan hän ollut minusta aina niin charmantti, mutta silti yllätyin... No, vastasin kirjan olevan vain lahjus hyvästä työstä, mitä hän on hyväkseni tehnyt...Huh,melkein narahdin!

Illan suussa viestittelin P:n kanssa joka on lomalla. Olenhan minäkin ja sen takia onkin häntä jo ikävä. P, minun ihana työkaverini, jonka kanssa niin monta hommaa on yhdessä tehty. Olen jotenkin huolissani hänestä, koska tiedän hänellä olevan nyt murheita.

P.s Olin ihan unohtaa, että tunnin verran rupattelin B:n kanssa. Kävin hänelle ilmoittautumassa, kuinka hyvin voin. Silti hän ei vaan meinaa uskoa ja se pikkasen vaivaa minua. Ymmärrän, että on jotenkin huolissaan, mutta ei minusta tarvitse olla huolissaan, kun pärjään aina...jotenkin:)