Minulle parisuhde on sellainen juttu, että en meinaa osaa siinä elää. Olen niin tottunut elämään ilman sitä toista, että kyllä on vaikeata sopeutua. Vihaan riitelyä, mutta meillä sitä tuntuu olevan kaiken aikaa. En osaa riidellä ja kartan sitä. Vaan kun keskustelut kääntyy yleensä siihen, että se on niin kiivasta mielipiteenvaihtoa, että hirvittää. Minusta aina tuntuu siltä, että kun sanon jotain, on se perusteltava? Ei huvita. Olen vaan jotain mieltä, ei sen kummempaa, en halua puolustella sitä ja väittää olevani oikeassa, ainoastaan olla vain jotain mieltä, etenkin jos kysytään.

Eilen kävi niin, että olin tavattoman väsynyt. Nukkunut edellisen yön huonosti, ollut duunissa, kuljettanut lapsia, laittanut ruokaa jne. Kun illalla menimme sänkyyn, niin olisin toivonut rakastelua ja sen jälkeen olisi voinut nukkua. Vaan kuinka kävi Olikin keskustelu, mikä kääntyi siihen, että kun en jaksanut taas selittää, lähdin. Siirryin tupaan. Olen niin kykenemätön sananvaihtoon, etenkin jos koen, että minun mielipidettä yritetään kaikin tavoin muuttaa. Minulla oli paha olla ja olin edelleen todella väsynyt ja vihainen.

Jossain vaiheessa siirryin Hänen viereen, sillä siellä on kuitenkin se paras paikka. Menin sinne peiton alle ja sukelsin Hänen kainaloon ja nukuin koko yön siinä.