Olen jälleen antanut itselleni kertoa tarinoista petollisista miehistä. Eipä silti, on niitä petollisia naisiakin. Kyllä sitä taas lyö kätensä kyynärpäitä myöten ristiin ja kiittää Luojaansa, että saa olla itekseen. Ei niin kun pätkääkään kiinnosta hankkiutua suhteeseen, kun aina on olemassa se vaara, että...

Alkuhuuman tai vaikeuksien tullessa ollaan niin valmiit lähtemään avun hakuun aidan toiselle puolelle. Vittu, minä sanon, millaisia tyyppejä! Kehtaavatko sitten vielä peiliin katsoa? Itse olen niin itserakas, että ennen kaikkea on tultava ittensä kanssa toimeen ja jos pettäisin toista, pettäisin ensisijaisesti itseäni!

Se vaan tuntuu olevan nykyaikana niin huoletonta. Ihan pokkana pompataan toisen kanssa sänkyyn ja tyyliin "kerrankos täällä vaan eletään". Aika roisia! Tarttis aina miettiä, miltä se tuntuisi omalla kohdalla? Eikö kyetä? Niin, sitten ollaan vielä enemmän perseestä, jos oma napa on aina tärkeämpi. Se kuka pettää, sitä pitäisi pettää 100 kertaa enemmän, niin että saisi maistaa omaa lääkettään.

Minun ei tartte pettää, kun olen vapaa kuin taivaan lintu, mutta...mites jos tulisi ehdotus varatulta mieheltä...niin vapaa en ole, että voisin suostua sellaiseen, jolloin olisin "rikoskumppani".

Kamalaa saarnaamista:)))