Me puhuimme K:n kanssa tosi paljon. Siitäkin, kuinka haluaisi olla kanssani julkisesti, mutta ei voi erota. Minä taas en halua, että hän eroaisi, sillä se satuttaisi liian monia ihmisiä. Lisäksi sitä lokaa ja paskaa tulisi niiltä, jotka eivät mitään ymmärtäisi ja jotka kokevat oikeudekseen olla niin hyviä ja synnittömiä, että ovat etunenässä viskaamassa ensimmäisen kiven.

Minulle sopii tälläinen järjestely. Välittää toisesta ja olla toiselle hyvä, se ei silloin voi olla paha asia. K kokee niin isoja juttuja ja taistelee itsensä kanssa. Tiedän hänen välittävän minusta ja tekee kaikkensa, pysyäkseen ruodussa. Sanoin hänelle, että raja on jo ylitetty, ja jos hän ei kykene menemään pidemmälle, se johtuu hänen ajatusmaailmastaan, siitä, että pettää itseään. Niin, että henkinen pettäminen on pahempi kuin fyysinen ja sitä vastaan hän taisteleekin? Siis, onko hän rakastumassa minuun? Se ei olisi hyvä juttu, sillä silloin ollaan tosi vaarallisilla vesillä, koska se näkyy ulospäin.

Meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta. Sen olen aina tiennyt ja toivottavasti hänkin sen jättää vain haaveilun tasolle. Joskus meinaan heittää ilmaan, että jos sittenkin... Haluan tavata häntä ja pitää häntä hyvänä, sillä minulla on niin paljon haleja ja helliä kosketuksia varastossa, varastossa, mikä ei tunnu tyhjenevän koskaan :)

Sitä paitsi, en minä haaveile miehestä, joka olisi kanssani joka päivä. Ne haaveet hautautui, kun suuri rakkauteni jätti minut jo vuosia sitten.
En tiedä mitä huomenna tapahtuu, olen avoin kaikelle...joku skorpioni tulee vastaan ja polveni notkahtavat saman tien.