Tässä päivänä eräänä tuli mieleen, että iso syy minun olooni olla ilman miestä on se: Ei ole tasapainoisia miehiä tyrkyllä!

Siis sellaisia normaaleja miehiä, ihan tavallisia miehiä. Ovat kadonneet! Tai ei ihan kadonneet, mutta turha sellaisia on vapailta markkinoilta katella.

Tyrkyllä on jos vaikka minkälaisia ruikuttajia ja ego-ongelmista kärsiviä. Siis, jos miehellä ei ole ylikorostunut ego, niin sitten se on se ruikuttaja, joka tarttee koko ajan kehuja. Pahimmassa tapauksessa se on molempia vuorotellen.

Minä, joka olen aikuinen nainen, en kaipaa huollettavaa, en sellaista, joka imee kaikki minun energiat pysyäkseen itse hengissä. JOS jonkun voisin lähelleni päästää, niin olisi se juuri sellainen, joka tietää kuka on ja mitä tekee. Ilman jatkuvaa anlysointia ja selvittelyä...huh-huh!