"Minua pelottaa,¨.... kaikki, tunteeni sinuun, en halua pettyä..elämä on ollut niin rankkaa... en jaksaisi, haluaisin vaan edetä niin varovaisesti....."

Se ryökäle on varastanut minun ajatukseni! Puhui minulle eilen illalla puhelimessa juuri niin kuin minä ajattelin ja se oli pelottavaa.

Tänä aamuna aikaisin tuli viesti, kuinka hän tarvitsee minua. Se on vielä enemmän pelottavaa, sillä sellainen jo sitoo.

Minä yritän pysyä kaiken keskellä tyynen rauhallisena ja säilyttää edes jonkinlaisen kontrollin. Vaikka - herra B ei ole vuosien mittaan kadottanut sitä lumovoimaansa ja se juuri on erittäin pelottavaa, suorastaan vaarallista.

Kun otan jäitä hattuun, niin ehkä selviän. Mitään hätiköityä ei saa tehdä. Olo on nyt vaan niin kaksijakoinen, sillä toivoisi, ettei olisi enää nähnyt häntä ja sitten toisaalta joo, no enpä ala nyt liian aikaisin aamusta analysoimaan sen enempää!

Tulevaisuus näyttää, mutta toivon, ettei kukaan  joudu kärsimään!