Minun on pakko myöntää ihan kamala oire itsessäni. Olen innoissani siitä, että saan huomiota. Sitä kokee elvänsä naisena, kun saa huomiota miehiltä. Viime aikoina sitä on tullut melko lailla, siis jopa pöyristyttävä määrä.

Eilen viestittelin erään miehen kanssa, joka oli työmatkalla naapurikaupungissa. Vonkasi minua sinne koko illan! En mennyt. Miksi? Siksi, että koen olevani sidottu rakastajaani, jota olen nyt tavannut kaksi kertaa(peräti). Sitä paitsi, tämä mies on vongannut minua jo reilut 10v. Itse asiassa en ees usko, että ihan tosissaan vonkaisi. Eli, jos olisin mennyt, niin kuinkahan olisi käynyt

Sitten on eräs, joka on todella lutunen, jonka kanssa olen joutunut muuten vaan tekemisiin, niin että olen jo luvannut hänelle oluet tarjota. Sanoinkin, että lupaan olla viettelemättä, mutta siihen hän tuumasi, ettei ollenkaan panisi pahakseen. Eilenkin kun tapasimme, luin juuri hesaria ja hän saapui luokseni. Nostin katseeni ja kysyin häneltä, tietääkö kenen biisi on Sexual healing... Ei tiennyt.

Sitten viestittelin entisen miesystäväni kanssa pitkään. Hän kertoi, kuinka tärkeää hänelle aikoinaan oli se, kun tapasi minut! Olin hämmentynyt ja ihmettelin sitä hänelle. Kertoi, kuinka tärkeä olen hänelle ja ettei ikinä lähe suhteeseen "muuten vaan".

Tunsin piston sydämessäni, sillä niinhän minä olen tehnyt. Olen kamala!!! Kun jouduin tyhjän päälle reilut 10v sitten, olen ottanut kaiken niin kevyesti, etten halua rakastua! Pidän vain hauskaa eli kuorin kerman päältä. Joskus sitten satutan, vaikka en haluaisi sitä.

Ihanin on tällä hetkellä se mies, jota olen siis tavannut kaksi kertaa ja johon olen koukussa! Hän kuitenkin pitää välimatkaa, koska ei ole vapaa, kuten ei kukaan näistä edellä mainituista miehistä(paitsi ex-miesystäväni). Miksi siis ottaisin ketään vakavasti???