K ei ole aikoihin ottanut mitään yhteyttä ja pakko sanoa, ettei ole ollut niin väliksikään. Eilen illalla sitten sain häneltä viestin, kuinka hän on niin rakkaudella minua ajatellut... Voi kääk! Lisäksi, että kuinka hän on ollut sairaana ja on vieläkin... Joo, en jaksa kenenkään sairaskertomuksia! Joku flunssa kun en maailmaa voi kaataa. Kaikilla niitä on ja sillä ei tartte huomiota kerätä.

Vastasin hänelle sitten, että minä odottelen lomaa ja olen tosi surullinen, siitä kuinka hän äänesti vastaan eräässä tosi hyvässä asiassa eräässä kokouksessa.

Tänään hän soitti ja esitti kaikki syyt, miksi oli niin tehnyt. Minä taas yritin kertoa ihan ne inhimmilliset syyt. Silti se puhelu meni riitelyksi. Olin erittäin ihmeissäni! Siis, olinko joskus kuvitellut, että siinä ihmisessä olisi jotain lämmintä ja inhimmillistä??? Olen erehtynyt ja se suretti minua entistä enemmän. Miten olenkin voinut haksahtaa niin pahoin. K nimittäin sanoi, kuinka oli pitänyt fiksuna sellaista ihmistä, joka oli sen asian puolesta äänestänyt, mutta nyt ei.

Jälkeen päin vielä mietin lisää, että mihin K on menossa??? Laitoin viestin, että asioista voi olla eri mieltä, mutta ei sen takia voi tuomita ihmisiä. Onko sellainen sitten vähemmän fiksumpi, joka ajattelee inhimmillisesti? Hän vastasi, että lapsia ei saa käyttää politiikan välineenä. Apua! En voi edes vastata hänelle, en mitään, sillä puhumme ihan eri kieltä. Ajatusmaailmamme ovat ihan eri radoilla. Olen siitä pahoillani.

Hän on tiensä valinnut ja se tie ei ole lähelläkään sitä tietä, mitä minä kuljen!