K kävi, tosi pikana, kun ei edes takkiaan riisunut. Oli täynnä omia juttujaan. Kun yritin kertoa hänelle omasta ongelmastani, huomasin, ettei hän ymmärrä...
Oikeastaan olin ihan levollinen, kun hän lähti.
Viestittelimme vielä illalla ja en saanut häneen sellaista kontaktia kuin olisin toivonut, joten nyt on pakko pitää paussia.

Sen sijaan vaihdoin sähköposteja B:n kanssa, joka oli minusta hiukan huolissaan ja vaikka en pidä siitä, että minusta ollaan huolissaan, niin se tuntui ihan kivalta. Minusta tuntuu aina siltä, jos joku on huolissaan minusta, etten muka pärjäisi? En missään tapauksessa halua antaa sellaiseen edes aihetta.

Tänä aamuna herätessäni mietin, ettei minulle taida kelvata kukaan. Kun minulla on loppujen lopuksi ollut niin paljon miehiä. Jos ei minua ole jätetty, niin minä teen sen. Sitäkin olen miettinyt, että jätänkö siksi, että kerkeen ensin :)
Toisaalta taas, en vaan rakastu, en sillai kaiken kattavasti. Ehkä niin on paras. Silti minä luulen, että jossain voisi olla joku, joka saisi minutkin taltutettua...