Tänään tapasin K:n leivoksien merkeissä. Tarjosin kahvitkin, sillä oli minun oma moka kun edellisellä kerralla ei keretty keskustelemaan asiaa. Minun oli annettava hänelle papereita  ja muutenkin puhuttava työjuttuja.

Mutta, kaikkea muutakin kerkesimme vajaan tunnin sisällä haastaa. Lukemistamme kirjoista ja tietysti lapsista. Loppupuolella aiheet lipsahti hänen osaltaan ihan väärille raiteille. Halusi muistuttaa minua, mitä olin mennyt jonain heikkona hetkenä lupaamaan. Olin luvannut hieroa häntä aina kun on paikat kipeenä... Voi ei, olenko luvannut semmoisia?
Sanoin, että ei ottaisi minua vakavasti. Minua ei kannata ottaa vakavasti, sillä en itsekkään tee niin.