Juuri kun olin kuvitellut, etten kuule Miehestä moneen päivään, koska hän kertoi joutuvansa lähtemään matkoille...niin sain häneltä silti sähköpostia! Sieltä tuli ehdotus! Tapaamispäivä!!! IIIK! Vaihtoehtoiset paikatkin. Ei ole totta. Syke kohosi heti ja luulin hajoavani. Vastasin tuota pikaa, että teen mitä tahansa, tulen minne tahansa, vain päästäkseni hänen syliinsä! Koska toinen paikkaehdotus oli se, mitä minä olin joskus ehdottanut, tartuin siihen. Ihan vaan sen takia, että haluaisin kantaa korteni kekoon omasta puolesta ja hoitaa vuorostani järjestelyt. Jos singahtaisin hänen mukaan, niin minusta alkaisi tuntua, että olisiin "maksettu" nainen. Haluan, että olemme edes jossain suhteessa tasapuolisia. Kun saan hoitaa vuorostani järjestelyt, niin haluan samalla kertoa hänelle, kuinka tärkeä hän on minulle ja miten hurjasti hänestä välitän. Muutenhan meidän tasapuolisuus on kaikkea muuta, no ajatukset ja elämän katsomus kulkee käsikädessä.

En tiedä, kuinka tässä nyt jaksa odottaa, sillä tapaamispäivään on vielä aikaa. Olen niin onnessani. Ihan heti en ole kenenkään syliä kaivannut niin paljon. Toki Ihana mies oli ihana ja hänen sylissäänkin oli hyvä olla, mutta siinä oli jokin juttu välissä. Ehkä se, että hän ei juurikaan pidä yhteyttä silloin, kun emme tapaa. Hän ei koskaan puhunut perheestään, yhtään mitään. Mies taas on minua kohtaan hyvin avoin. Meillä on selvä sopimus ja se tekee siitä niin paljon nautittavampaa. Me emme halua toisiltammme mitään muuta kuin silloin tällöin toisemme. Varastettuja hetkiä...