Tulipa tässä mieleen wanha juttu kesältä 1979. Olin parin kaverin kanssa maalla ja siellä sellasessa kyläkuppilassa, missä tapasimme tuttuja ja oli hauskaa. Aika riensi ja kävi niin, ettei ollut kyytiä kaupunkiin. Meille tarjottii sijaa maatalossa, minne menimme. Jotain kuitenkin kävi, sillä minä lähdin sieltä. Halusin kotiin, koska ehkäpä oli tullut toisen kaverini kanssa erimielisyyksiä. Hänellä oli tapana silloin tällöin minua aina irviä. Kai sitten kävi niin.

Kesäyönä minä yksin taitoin taivalta, hullua sinänsä, sillä kotiin oli matkaa 30km. Olin kävellyt muutaman kilometrin, kun saavuin talon kohdalle, minkä tiesi asumattomaksi. Silti pihassa oli auto ja aitassa paloi valo. Menin reippaana sinne, aikeissa pyytää kuljetusta. Koputin aitan oveen. Ovi avautui ja katselin nuorta miestä, joka taas katseli minua jokseenkin hämmentyneen oloisena. Kerroin hänelle tilanteeni, johon hän hiukan harmissaan vastasi, ettei voi lähteä ajamaan, koska on ottanut muutaman oluen. Sen sijaan hän tarjosi minulle yöpaikkaa. Aitassa oli vain yksi sänky. Siihen hänen viereen minun oli käytävä. Kertoi olevansa talon omistajan sukulainen.

Koko yön hän halusi minua. Vaan, minä nuorena ja suht kokemattomana olin tiukkana enkä antanut hänen haluilleen periksi. Siinä olin hänen kainalossaan ja vieläkin muistan miltä hän tuntui minua vasten. Jälkeen päin olen miettinyt, että miksi en vaan voinut heltyä

Aamun koitteessa kävelin kylälle ja sain kyydin kotiin. Olin jo omassa sängyssäni, kun kaverini saapuivat ja ihmettelivät, missä olin ollut. Hymyilin ja sanoin, ettette kuitenkaan uskoisi, jos kertoisin.