K kävi tänään työpaikallani. Ensin niin, että minä en ollut huomaanvinanikaan. Tein vaan töitäni ja ajattelin, että tulkoon moikkaamaan. Ei tullut ja seuraava havainto oli, kun meni ulos? Hemmetin kiva, ei siis halunutkaan tavata minua? Laitoin perään viestin, että olipas pikainen käynti? Laittoi takas, että oli etsinyt minua, mutta ikäväkseen ei löytänyt? Hah, en uskonut. Ajattelin oitis, että ihan samanlainen valehtelija kuin minäkin:)

Vaan, tuli uudestaan! Tuli oikein juttelemaan ja huomasin, ettei sitten mitään kiirettä. Hoidimme työasiat alta pois ja sitten hän antoi taas tutun vinkin, että missä tarvitsee apua ja menin "neuvomaan". Siellä sitten saimme  olla kaksin ja vaan jutella, tosin niitänäitä, mutta silti.

Lopputuloksena se, että voimme olla edelleen ystäviä, sillä en jaksaisi, jos menettäisin hänet ystävänä. Olemme siis palanneet hänen kanssaan siihen, josta aloitimme, ystävyydestä. Se ei saa hävitä. Tuntisin minä tai hän siinä välillä mitä tahansa.