...sepäs se. Saan kyllä kuulla siitä, kuinka minulle ei kukaan kelpaa. Ei kelpaakkaan. Joskus ois kelvannut, mutta en saanut. Niin se menee nyt, "hyviä en saa ja huonoja en huoli". Ei miesasiat ole niin yksinkertaisia, että ottaa sen minkä saa. Minä en vaan huoli ihmistä, jonka kanssa en jaksa. Ryhtyäkseen parisuhteeseen, se vaatii paljon. Molemmin puolista välittämistä, ei vain niin, että toinen välittää toisenkin puolesta.

Minä olen joskus rakastanut hullun lailla ja kun se rakkaus lakaistiin maton alle, niin siellä se on pysynytkin. Rakastaminen on niin pirun vaikeaa ja tuskien taivalta, että olen vain kiitollisena lyönyt käsiä ristiin, että olen saanut siltä nyt viime vuosina välttyä.

Ihastua saatan tämän tästä ja vaikka kehen. Hämmästytän itseänikin ihastumalla ihan uskomattomiin tyyppeihin. Nyt onneksi jo tiedän, että ne ihastumiset laimenevat tosi nopeasti. Minun on tunnustettava, etten kaipaa ketään, en edes rakkautta. Pärjään näin suorastaan kiitettävästi ja sen kun vielä uskoisivat ne, jotka minulle ovat aina miestä kauppaamassa.
Kyllä se on sillä lailla, että en halua miestä. Silti en mene vannomaan, etteikö joku saattaisi minut vielä kesyttää...vaan aika epätodennäköistä se on.