Olen niin iloinen, kun saan olla yksin tai vain lasteni kanssa. Minulle ei ole olemassa miestä,jota kestäisin tai joka kestäisi minua. Mutta, yhtään ei harmita. Onhan minulla niin hyviä ystäviä, miehiäkin.

K kävi tänään moikkaamassa, tosi pikana. Juttelimme asiasta, josta hieron päätöstä ja josta hän ei pidä. En voi mitään ja hän kysyikin, kiusaanko häntä sillä? No hui hai, en toki, minä en kiusaa ketään ja sanoin hänelle, että hän se minua kiusaa :).

S laittoi eilen vielä pitkän viestin, että jos saamme erään asian kunnialla loppuun, niin sitten juhlitaan. Se olisikin hieno homma ja aloin heti päässäni järjestää juhlia, mitä tarjotaan, ketä kutsutaan... eli olisi kivaa, jos se juttu menisi hyvin!

B:n luona istuin tänään aika kauan haastamassa, työasioita. Luulin, ettei kukaan olisi siitä tietoinen, niin kun lähdin hänen huoneestaan, tuli eräs työkaveri vastaan. Heräsin kysymys, oliko hän kuullut mitään? No, eipä me salaisuuksia puhuttu joten olisi parempi, että olisi kuullut. Jos taas ei, niin saapahan miettiä, kuinka hauskaa minulla oli johtajan huoneessa:) Olen kyllä erittäin kiitollinen, että minulla on niin hyvä pomo.

Tänään kuulin myös, että L lähtee ulkomaan reissulle uuden valloituksensa kanssa. Sille samalle reissulle, jolle minun piti alun perin lähteä... Niin ne tilanteet vaihtuvat. Jotenkin minulla on edelleen aika outo olo koko asiasta.