Pitkästä aikaa olen tavannut K:n. Hän tuli tapaamaan minua töihin ja sitten hän soitti ja pyysi ammatillista apua. Samaan vetoon pyysi minua kahville ja suostuin. Tapasimme vanhassa tutussa kahvilassa ja menin sinne vain siksi, että samalla sain hoidettua hänen kanssaan töihin liittyviä asioita. Kun olimme eroamassa, niin hän pyysi minua vielä erääseen tilaisuuteen ihan vaan edustamaan. Suostuin.

Menimme sinne tilaisuuteen kumpikin edustaen omaa duuniaan, mutta hän kohteli minua niin suojelevasti, että meinasin jo sanoa, että ihmiset luulevat ties mitä. Eräskin nainen puhui minulle, niin kuin olisin ollut K:n vaimo. Olin ihan paniikissa ja ajatuksissani huusin, ettetkö tunne hänen vaimoaan?

Kun hän toi minua sieltä pois, kertoi kuinka on ikävöinyt minua. Karkasin melkein hänen käsistään. Jälkeen päin laitoin viestiä, että hämmennyn. Pidän häntä tärkeänä ihmisenä elämässäni, mutta tunnepuolen rajoitan vain lapsiini, sillä heidän aiheuttamansa harmin kestän paremmin. Kertoi ymmärtävänsä. Silti me tapaamme, mutta pidän varani.

Ihana mies on vaipunut hiljaisuuteen ja se ei ollenkaan haittaa. Silti välillä ajattelen häntä, sillä onhan hän ylivoimaisesti paras sängyssä

Tapasin ihan uudenkin miehen, jonka kanssa vietin päivän. Se oli minulle alusta asti selvää, etten kiinnostu hänestä sillai, mutta erittäin hyvänä kaverina hän on mainio. Toivon lisäksi tavattomasti sitä, että hän ajattelee samoin.