Tänään näytin närhen munat B:lle. Käyttäydyin kuin pikku-ipana tai sellainen hysteerinen nainen tai muuten joku hirmu!
Olin niin loukkaantunut kun yks työasia meni ihan perseelleen. Oikeesti en uskonutkaan, että B olisi kaiken takana, mutta kun sähköpostiviesteissä hän oli se, jolle meni kopiot eli tiesi kaikesta...
Lopetti sen viestittelyn sillä, että asioista on puhuttava naamatusten. Oikein! En ymmärräkkään sitä, miksi kaikki pitää laittaa sähköpostilla, jos ollaan samassa talossa?

En ollut valmis puhumaan vielä. Lähdin kotiin ja kun kaivoin autoa esiin lumisateessa, B tuli ovelle ja kysyi, kerkeenkö juttelee. Sanoin, etten ku on muutakin tekemistä eikä ole mitään puhumista. Tuli sinne ulos paitasillaan...
Yritti puhua, mutta minä sanoin niin suorat sanat ja kiroilin ja meutusin.
Oli kyllä pakko vaan räyhätä, sillä niin lutusen näköinen hän oli, että olis tehny mieli halata.

Kun pääsin pois siitä pihasta, laitoin myöhemmin tekstarin ja pyysin anteeksi!
Puhutaan huomenna, sisällä ja sivistyneemmin:)