K ei ole ottanut yhteyttä. Jospa hän nyt kokeilee opetuksiani vaimoonsa. Hyvä niin, sillä jos sillai saisi K:n elämään vähän eloa...jopa erotiikkaa. Ihmettelen välillä, kuinka kevyesti hän voi sulkea minut ulos elämästään. Ehkä se on sen pelastus, etten voi rakastua häneen. Pidän hänestä ja viihdyn hänen seurassaan, mutta sellainen muuri on välissämme, ettei sitä murra mikään. Vain ne hetket kun olemme kahden, ovat niin kallisarvoisia.

E minua nyt eniten huolestuttaa. Ajattelen häntä luvattoman paljon. Eilisen päivän voitin, kun en laittanut hänelle postia. Vaan jo tänään, mielikuvitukseni on ehtymätön keksimäään syitä, miksi laittaa hänelle postia. Tänä aamuna tein sen, sillä en saanut sielun rauhaa muuten. Kirjoitin ja kirjoitin ja hän tietää sen, kuinka mukava minun on hänelle kirjoittaa. Kirjoitin asiaa, mutta myös asian vierestä. Kiltisti hän vastasi minulle asiasta, vaan siihen asian vierestä hän ei ottanut kantaa... Huomenna hän joutuu ottamaan minuun yhteyttä...kun hänen on kerrottava minulle yhdet tulokset.
Minun tekisi niin mieli kertoa kuinka komeana, charmanttina Miehenä häntä pidän, kuinka pidän hänen ihanasta rauhallisuudestaan ja miten toivoisin pääseväni hänen syliin. En kuitenkaan voi, sillä tuntuu kuin astuisin johonkin tuntemattomaan, paikkaan, joka ei kuulu minulle.

Kuulin ystävältäni, yhdeltä ainoalta, jolle olen voinut E:stä kertoa, että E valvoo vuokseni varmasti öitä. Niin, ja on niin kiltti ja petetty, että tuskin voi tehdä aloitetta. En usko. Sanoin ystävälleni, että on romantikko ja minä realisti.... heh!