Kävin tapaamassa Herra B:tä. On sanottava, että meidän tapaaminen sujui hyvin, sairaalan kahviossa. Lupasin ottaa hänen yhden asian hoitaakseni, koska hän ei nyt vaan itse kykene. Se olikin se syy, miksi tapasimme, mutta...

...keskustelimme jälleen toista tuntia. Nyt muistan, miksi minä hänestä nuorena niin pidin, että olin ihan järkeni menettää. Hänen keskustelutaitonsa on jotain uskomatonta ja se, kuinka meidän ajatukset edelleen kulkevat samaa rataa. Pelottavaa!

Hänen elämänkäänteensä muuten ovat minun näkökulmasta katsottuna aivan hirveitä ja siksi en halua häntä elämääni, ettei sotkisi minun elämää. Mutta - muistin senkin, että koskaan, ei ikinä ole hän aiheuttanut minulle harmia. On aina kohdellut minua erittäin hienotunteisesti ja herrasmiesmäisesti. Käsittämätöntä!

Puhuimme paljon musiikista ja siinä, missä monet muut miehet ovat haluneet mollata minun musiikkimakuani herra B oli kanssani samoilla linjoilla, edelleen, niinkuin silloin, melkein 30v sitten. Meillä oli siis varsin antoisa keskustelu.

Erosimme ulkona, hän halasi minua lämpimästi ja pitkään.

En tiedä, tavataanko. Jos niin milloin, vai enää ikinä.