Sain käydä työmatkallani yksin. K ilmoitti, että sillä on joku tosi tärkeä palaveri. Ei varmasti usko, miten huokasin helpotuksesta, sillä parempi minun oli mennä yksin. Olisi silti halunut tavata sen jälkeen, mutta sanoin olevani estynyt. Lisäksi laittoi viestiä, kuinka sillä on ikävä minua ja jumalaisia suudelmiani...
Voi hitto, minua alkoi ahdistaa. Eikö hän jo voisi ymmärtää, että me olemme vain ystäviä ja ystävyyteen ei kuulu moinen vuodatus. Oli pakko vastata, että kaikkeen sinäkin energiaasi tuhlaat, minuun se on ajan hukkaa.

Eilen tapasin exäni veljen ja pieni vinkki tuli osakseni, että kaipaisi selän pesijää, kun oli saunaan menossa... Sanoin, että etköhän jonkun kottaraisen löydä :)

Ihmetyttää, kun en ollenkaan ole nyt sillä tuulella, että olisin miestä vailla, niin ehdokkaita tuntuisi riittävän. Tulee olo, että mihin pakenen. Haluan vain olla rauhassa. Mikä minua sitten vaivaakin, kun lähes kaikki tuntemani naiset haluavat jonkun vierelleen ja minua sellainen kahlitsee.