Niin, olihan se ihan hauskaa, mutta mikään täyshoitola minun kotini ei ole! Jos olisi, niin olisi jonoksi asti miehiä tulossa. Osan olen käännyttänyt takaisin jo kynnykseltä.  Vaan kun taas erehdyin ottamaan sisätiloihin ja huonostihan siinä kävi.

Minun työt lisääntyivät kun toinen odotti vaan valmista eikä evääkään väräyttänyt auttaakseen saati sitten, että olisi taloudellisesti tukenut. Harmillista, mutta niin totta. Mistä näitä tälläsiä miehiä oikein riittää???

Olisiko pakko aina olla sanomassa? Kyllä minä oletan, että jonkinlainen perusajattelutapa olisi olemassa, ettei ilkeisi koko ajan vaan olla vastaanottamassa vai olenko ihan retuperällä?

Kyllä siinä rakkaus haihtuu hyvin äkkiä - valitettavasti!