Tänään tapasin miehen, joka pani minut häkeltymään. Tuli portaissa vastaan ja sillai vienosti tervehdin. Ollaan kai jotenkin tuttuja, kun ollaan asuttu joskus aikoinaan kotvasen aikaa samassa talossa. Hän vastasi matalalla äänellä 'moi' melkein korvaani. Hän on pitkä ja hoikka, tumma ja jotenkin niin tavallinen, rauhallisen oloinen, että siksi kai hänet huomaan...
Usein hän on katsoa napittanut suoraan silmiin. Niin tänäänkin, kun näin hänet sielä uudelleen. Sama juttu. Omaan tyyliini olin cool, enkä antanut mokoman häiritä, mutta tänään se vähän häiritsi:) No, voipi taas mennä aikaa, ennen ku me kohdataan uudestaan, joten kyllä sitä taas siihen mennessä viilenee.
Silti, piristäviä tapauksia tuollaiset. Minä en paljoa vaadi, tullakseni onnelliseksi.