Nyt se on sitten tapahtunut! Olen mennyttä! Olen niin koukussa kuin suinkin mahdollista. Oikein ärsyttää, kun ei voi ajatella oikein mitään muuta. Silti niin upeeta! Toisaalta, sitä luulee näkevänsä unta, että jos en saanut Häntä silloin kauansitten, miksi nyt??

Uskomatonta on se, että nyt Hänkin on se, joka on rakastunut! Se vasta hämmentääkin. Kun silloin aikoinaan olin ihan pienestäkin huomion osoituksesta onnessani, niin mitä se nyt on! Kun satelee huomiota kaiken aikaa. Jos vain näen unta...

Olen niin iloinen, koska Hän on se ihminen, jota olen kaivannut. Hän, jonka kanssa ajatukset kulkevat niin samaan suuuntaan ja jota on helppo ymmärtää. Sopivalla tavalla hullu ja ymmärtää minua puolesta sanasta tai siis ottaa heti kiinni siitä, mitä tarkoitan.

Pitkästä aikaa minulla on mies, jota haluan kosketella. Minulla on ollut miehiä, jotka ovat vaan odottaneet minulta jotain ja joita kohtaan olen tuntenut jopa vastenmielisyyttä. Kun eilen kerroin Hänelle, että yllätän itsenikin sillä, kuinka hyvältä tuntuu kosketella häntä, hän sanoi, että kerkesinpäs sanomaan ennen häntä. Kun oli ajatellut samoin. Silti, emme ole rakastelleet! Minusta erittäin ihanaa ja jännittävää, koska meillä ei ole kiire. Minusta on upeaa odottaa sitä oikeaa hetkeä. Ensimmäinen mies, jonka kanssa jaksan odottaa!

Silti minua pelottaa... Onko minusta Hänelle? Joka tapauksessa Hän on aivan eri mies, positiivisesti, koska kertoi saavansa minusta voimaa, eikä edes ajattele päihteitä! Jos vaan niin jatkuisi. Otan kuitenkin päivän kerrallaan.