K kävi työpaikallani ja toimitti pari asiaa. Työkaverini panivat kuitenkin merkille meidän jutustelut. Sainpahan pikkasen selitellä...huh!
Sehän on ilmiselvää, että suhdehan meillä on, tottakai, kaikkien miesten kanssa minulla on suhde, joita tapaan ja etenkin juttelen. Mikä ihmisen saa epäilemään suhdetta kahden vastakkaista sukupuolta olevan välille, jos he tapaavat kahvilla tms.??? Oman elämän puutetta vai?

Kyllä se on vaan omituista olla vain ystävä, niinkö? Minä en ala varattujen kanssa suhteisiin, ellei niillä ole vaimon lupaa:) Ei ole tähän mennessä ollut... Silti en koe tekeväni mitään väärää, jos minulla on ystäviä ja omatuntoni pitää minut kyllä kaidalla tiellä.