Kun jäin yksin, mieheni minut jätettyä, niin meni vuosia, ennen kuin ajattelinkaan ketään. Sitten, viiden vuoden jälkeen aloin tapailla miestä. Ihan vain siksi, että hän oli niin tavattoman sinnikäs.

Hän osoittautui kuitenkin niin oudoksi, että minun oli pakko lopettaa suhde. Hän yritti manipuloida elämääni niin, että aloin tuntea itseni vieraaksi jo omassa kotona. Hänen kanssaan en ole missään väleissä.

Sitten meni aikaa, kunnes aloin tapailla taas uutta miestä. Itse asiassa hänet olin jo aiemmin bongannut ja olimme joskus käyneet kahvilla. Erittäin miellyttävä mies, kunnes paljastui, että hän oli korviaan myöten veloissa. Silti haaveet olivat korkealla. Suunnitteli vaan yhteen muuttamista, minun ja hänet lapset eli oikea suurperhe. En voinut kuvitellakkaan, joten se siitä. Jätin hänet menemällä suoraan seuraavan sänkyyn... Törkeätä! Silti olemme edelleen ystäviä.

Siitä ei sen sijaan tullut suhdetta, sillä mies jänisti. Jälkeen päin kyllä soitteli, että olisi ollut valmis, mutta sanoin, että tilaisuus meni jo...

Taas meni aikaa, kunnes aivan vahingossa aloin tapailla ystäväni ex-miestä. Se suhde oli niin vauhdikas, että uuvuin nopeasti. Sitä paitsi, tuli ilmi, että mies oli narsisti. Juttelin hänestä jopa ystäväni kanssa, joka oli sen takia sairastunut. Jätin hänet ja hänellä oli heti uusi. Hänen kanssaan en ole juurikaan väleissä.

Silloin aloin miettiä, että on parempi vaan olla itekseen, kun kaikki minun kohtaamani miehet ovat vaan minulle sopimattomia. Sitten tapasin vielä yhden... No, sama juttu kuin aiemmissakin tapauksissa. Hänessäkin oli kaikkea sellaista, mikä ei minun pirtaan sopinut, joten sekin oli lopetettava.

Moni on sanonut, jopa moittinut, että minulle ei vaan kelpaa kukaan, ja olen ronkeli! No, enhän ole koko aikana ollut "haku päällä" ja jos kelpuutan rinnalleni jonkun, niin eikö ole vain kohtuullista, että minä voisin hänestä välittää.

Tähän mennessä ainoat fiksut miehet ovat olleet varattuja ja heidän kanssaan on oltava niin kovin varovainen... En halua heihin sotkeutua!