Kummallista, kun ei tiedä mitä tehdä? Sain ystävältäni tietää, että E asuu yksin!? Uskomatonta, että niin komea ja ihana mies asuu yksin. Annoin kertoa itselleni senkin, että E on niin pettynyt naisiin ja on todella vaikeasti lähestyttävissä.
Hän ei ole vastannut minun viesteihin ja uskon, että kokee minut nyt uhkana. Olen varmaan hänen mielestä vaan riesa... Silti laitoin hänelle viestin, vaikka ajattelin tunkeutuvani hänen yksityisalueelle.
Silti en saa häntä mielestäni. Ensi viikolla laitan hänelle yhden jutun sisäisen postin kautta ja annan hänelle mahdollisuuden ja helpotan hänen oloaan. Jotenkin en vain ihan täysillä usko, ettei yhtään välittäisi minusta...
Jos hän kuvittelee, että haluaisin hänestä elättäjän tai lapsilleni isän...ehei, en tarvitse elättäjää, kun elätän itse itseni ja lapseni. Niin, ja lapsillani on isä.
Haluaisin hänestä vain ystävän! Sen aion hänelle kyllä kertoa!

Kävin tänään kaupungilla kävelyllä ja tapasin J:n. Oli taas varsin miellyttävä tapaaminen. Sekin selvisi, että hänkin asuu yksin!? Kummasti sitä onkin yksin asuvia ja fiksuja miehiä!? Minä olen melkein kuvitellut, että juuri he ovat niitä rapakuntoisia juoppoja tai muuten vaan pöhköjä...

Vietän kuitenkin viikonloppua ah, niin itekseni, että on aikaa miettiä yhtä sun toista. Niin tervetullutta oloa, kun saa olla omien ajatustensa kanssa. Jaksaa sitten taas ensi viikon kuviot.

Sanomattakin selvää, että K on niin lomalla, ettei voi yhtä ainutta viestiä laittaa. Tiedän, että kun astuu jälleen ruotuun, niin ottaa yhteyttä, mutta nyt annan olla. En voi ymmärtää, että jos muka välittää, niin lomalla ei!?
Mihin tässä uskoo ja mikä loppujen lopuksi on oikein?