Vaikka minulla ei ole miestä, niin en silti asetu joukkoon, joka aina ja joka paikassa jaksaa miehiä haukkua. Kun olin naimissa, niin kehuin miestäni ja se herätti närää? Normaalimpaa olisi vaan haukkua? Voi herttinen sentään, miksi ihmeessä? Minusta sellainen on noloa, sillä jos minä olen itselleni miehen valinnut ja sitten haukun ja moitin sitä, niin sehän tarkoittaa sitä, että olen tehnyt HUONON valinnan, eikö?

Naiset, haukkumalla miehiä, ovat pilanneet miehet, tehneet niistä nössöjä. Miesparat yrittävät olla kilttejä naisille ja kohta konttaavat naisten jalkojen juuressa...Apua!

Onhan miehissä vikaakin, mutta ovatko naiset sitten täydellisiä? Onko kukaan meistä täydellinen, niin täydellinen, että on varaa aina nälviä toista?