K laitteli taas viime viikolla viestiä, että kaipaa minun kosketusta. Voi vittu, sanon minä, ihanko tarttis olla hollilla, kun joku kaipaa??? Muuten voi sitten unohtaa moneksi viikoksi. Olen minä sellanen nainen, että jos ei kelpaa useammin, niin en ole käytettävissä ollenkaan. En ole hätävara!

Ilmoitin sitten, että sorry, mutta en koske enää yhteenkään ukkomieheen! Kun ei isommin kiinnosta vapaatkaan...

Tänään meillä oli yhteinen työjuttu. Meni ihan putkeen, mutta hän soitti minulle sen jälkeen ja oli niin jotenkin mörrillään, kun olin niin tyly ollut hänelle viestissäni. Pyysin anteeksi, mutta sanoin edelleen olevani samaa mieltä! Ollaan vaan ystäviä, mutta ilman kosketusta!