Olen nyt kuunnellut, kuinka kipeästi moni kaipaa kumppania. Minä taas hämmästelen, sillä yritän olla niin kuin en oliskaan, ettei kukaan juuri huomaisi. Minä kun en halua sitä kumppania. Nyt on siis menossa just sellanen vaihe, että voisin kuvitella olevani omissa oloissani vaikka kuin.

B on töissä ollut aika jees. Tänään heitti taas sellasta läppää kahden kesken, että oikein hämmennyin. Joskus kun olen ajatellut, että olisihan se ihan jees, jos ja jos, mutta ei kai nyt sentään pomon kanssa:) Ei! Olen jo sen verran vanha ja viisas, etten enää lankeaisi pomoon...niin, kuin joskus nuoruuteni päivinä...hih:)

K ei ole ottanut mitään yhteyttä, onneksi. En minäkään. Jos on niin, että hän sillai minusta tykkäisi, onkin tosi paljon parempi, ettei tavata. En halua olla mikään kiusaus. Annetaan ajan kulua.

Minulla oli nettitreffeissä profiili. Otin pois kun en vaan jaksa sitä, kun olisi heti tarvinut tavata. En voi ajatella sellaista kumppania, joka on niin pulassa, että heti on nähtävä... Mulle kaikki heti-tyyliinkö?

Onhan minulla jo noita miehiä ollut, joten voi miten ihanaa olla välillä ilman!