En minä mikään supernainen ole! Välillä voi tuntua siltä, mutta totuus on karumpi.

Tapasin Miehen ja se oli upeaa. Olin niin odottanut sitä hetkeä, että pääsin hänen syliinsä. Silti hiukan jännitin ja jouduin ottamaan muutaman drikin, ennen kuin koin olevani luonteva. Tyhmää. Silti, upposin hänen syliinsä lukemattomia kertoja. Se oli niin ihanaa. Käsittämätöntä, että rakastelu voi olla niin antoisaa ja sitä voi harjoittaa niin paljon. Onneksi meillä on aina aikaa enemmän kuin pari tuntia. Olimme yhdessä edellisen päivän iltapäivästä seuraavaan aamuun.

Oli sitten melkeinpä odotettavissa, etten jaksanut Ihanaa miestä. Mietin kuumeisesti, miten kertoa se hänelle, kunnes ruokoukseni kuultiin ja hän itse ilmoitti, että tapaamista on siirrettävä. Huokaisin syvään ja se päivä, mitä hän ehdotti, ei sopinut minulle. Sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut mitään??

Tapaus Jim on myös edelleen olemassa. Juuri kun kuvittelin, että hän laantui, niin entistä ehommin alkoi viestittää ja kuvien kera... Auts! Ihan ihanaa. Silti, minulle tuli vakaasti sellainen olo, että ei me koskaan varmaan ihan livenä olla sillai. Hän haluaa minulta virtuaaliseksiä ja koska molemmilta onnistuu sanallinen puoli, niin sitä on hyödynnettävä.

Nyt kuitenkin otan ihan rauhallisesti. Kerään voimia Miehen uuteen tapaamiseen, sillä sellainen on odotettavissa, jos vain saan työasiat hoidettua siihen malliin, että pääsen lähtemään. Mies on järjestänyt jo kaiken ja ilmoitti minulle vain päivämäärän.