Moni nainen turvaa mieheen, mutta en minä, en enään. Kun minulla oli mies, lasteni isä, minä turvasin häneen. Kuvittelin, että minulle ei voi sattua mitään pahaa kun minulla on hänet. Pärjään vaikka tuulimyllyjen kanssa, kun minulla on hänet tukena. Mies hoiti kaikki raskaat työt ja oli aina tukena ja turvana..

Kunnes, se kaikki turva petti, katosi. Menetin hänet toiselle. Olin yksin lasteni kanssa ja missä oli se turva ja apu? Olin niin turvaton, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin turvata omaan apuun. Aloin kasvaa henkisesti niin, että jotenkin pärjään. Kaikkeen en kykene, mutta miten minä voisin uskoa ja luottaa, turvata ja nojata johonkin kun kuitenkin se voi kaatua.

Tosiasia on vielä se, että lukuisa on se miesten määrä, joka on halunut turvata minuun, mutta voin vakuuttaa, etten tarvitse enää lisää lapsia...