K soitti minulle illalla, sillä laitoin hänelle viestiä, että haluaisiko hän minun rakastavan...
Ensin hän vastasi, että olen niin kaunis nainen, että saan kenet haluan. Voi, miten väärässä hän olikaan ja onneksi soitti, että sain sen hänelle sanottua.
Sanoin hänelle suoraan, että jos haluan miehen rinnalleni, on hänen oltava aikuinen ja tasapainoinen mies! Sellaisia ei ole vapailla markkinoilla, ei tietenkään, sillä sellaiset miehet ovat jo ajat sitten varattu.

Lopputulos oli se, että minä nyt luulen, ettei hän minua halua ja toisaalta se murehdutti minua ja toisaalta kunnioitukseni häneen kasvoi. Kun sitten mietin sitä vielä myöhemmin, ajattelin ja jotenkin minusta vaan tuntuu, että hänellä kuitenkin on joku... Jos niin on, on ehkä parempi, etten saisi siitä tietää, sillä kaikesta huolimatta se sattuisi. Ajattelenko niin, että jos hän ei saa vaimoltaan sitä mitä haluaa, niin hakee sen muualta ja toivonko minä, että se sittenkin olisin minä...en saa!!!