Minusta siis on varsin hyvä olla itekseen. Muille se ei olekkaan niin sama. Oli oikeastaan jännä huomata, että kun keväällä seurustelin, niin poikani kummi kutsui meidät heti hänen syntymäpäivilleen, jotka olivat tässä kuussa. Vaan ei tullut kutsua, sillä minähän olen nyt se kamala yksinhuoltajanainen, joka vamppaa kaikkien toisten miehet... Se minusta onkin merkillistä, että juuri minä kun en huoli vapaita, niin vielä vähemmän varattuja!

Oikeastaan, minullehan ei kelpaa kukaan! Olenhan niin kranttu, että jään ilman. Voi hemmetti, so what! Olenkohan valittanut? En varmasti puolella sanallakaan. Minulla on kolme lasta. En tarvitse itselleni miestä perheen perustamiseen. Minulla ei ole enää mitään biologista kelloa. Minulle kyllä kelpaisi mies, sellainen mies, jota rakastaisin... Olen joskus rakastanut ja tiedän ja muistan varsin hyvin, miltä se tuntuu...
Joten, en halua mitään korviketta. Minusta minulla on täysi oikeus olla kranttu, jo lapsienikin tähden. Ilman seksiä osaa olla, kun sekin on vain asenne. Jos sitä on tarjolla, niin kiitos. Jos taas ei, niin unohdetaan koko juttu.