Voisiko olla niin, että K olisi minulle jotenkin äkämystynyt? Juttelin ystäväni kanssa, joka tietää meidän "suhteesta" ja hän oli sitä mieltä, että minun olisi juteltava K:n kanssa. Minä taas olen sitä mieltä, että jos K haluaa minut iholleen, en voi tavata häntä! Siinä ei ole silloin edes mitään keskustelemista. Minusta se on enemmänkin surullista, sillä se olisi sen ystävyyden loppu. Hän kuulemma vaikuttaa ahdistuneelta. En jaksa uskoa, että minun takia. Onhan ihmisellä muitakin asioita ja syitä olla ahdistunut.

B oli tänään aika veikeä töissä. Laitoin sähköpostia, että voisi pikkasen ripittää minua, kun olin tehnyt yhden asian väärin. Kävi sitten "ripittämässä", mutta olisi se voinut olla ihan oikeesti ankara. Kaikki kääntyi taas vitsiksi, kun minä alan selittelemään.

Tapasin L:n ja ei hetkauttanut. Ilmeiseseti muita senkin edestä, kun tuli reissuun uuden naisensa kanssa. Minä päinvastoin koin hykerryttävää onnea, että pääsin hänestä eroon, sillä niin minua se suhde kalvoi. Nautin joka päivästä, kun kukaan ei kahlitse minua!