Valitsin pohjaan männyn, sillä mänty on puu, joka vain on niin upea! Ajattelen, että juuri suomalainen nainen on kuin mänty, ei valitettavasti kaikki, mutta vaikkapa juuri ne vanhat tervaskannot. Niiden naisten, jotka ovat elämää nähneet ja psysyneet silti siinä kiinni, katkeroitumatta. Heidän kädet ovat kuin männyn väkkärät, työtä tehneet, nivelrikon tms. runtelemat, mutta pilke silmissä ei sammu. Tälläisiä naisia olen saanut kunnian tuntea ja osa on vielä elossakin.
Heitä pidän esikuvina ja koen olevani myös sitkeä kuin mänty ja vahva kaikkia maailman tuulia vastaan...

Joten - siksi miehen, joka voisi olla rinnallani, olisi oltava samaa mäntyjen sukua. Yhtä vahva ja sitkeä, niin että yhdessä voisimme ottaa myrskyt vastaan. Minä en jaksa olla sellainen mänty, jonka varjossa mies vain lekottelee ja imee kaiken voiman.