K kävi tänään siis työpaikallani. Sanoin, että hyvää lomaa ja nyt ei sitten nähdä, enkä taida kuullakkaan. Siihen hän tuumasi, että puhelimet on keksitty ja että hän laittaa viestiä... Minä jään siis odottamaan, sillä minä en laita. Annan hänen rauhassa lomailla. Enkä halua saattaa häntä kiusalliseen tilanteeseen, jos viestiä piippaisi minulta idyllisessä perhepäivällisellä Suomen suvessa.

E:lle laitoin viestiä aamulla, sellaisia työjuttuja. Ei vastannut, mutta soitti! Oli ihan pakko mennä vähän sivuun juttelemaan ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Hänen äänensä on aina niin ihana, että jos sitä jää kuuntelemaan, niin menee asiat sivu suun. Ne asiat mitä häneltä kysyin, olisi voinut hoitaa sähköpostillakin, mutta puhelimitse sain huomattavasti parempaa palvelua. Lisäksi hän vastasi myöntävästi asiaan, mitä olin häneltä kysynyt ns. epävirallisesti....voi hyvänen aika....
Kun palasin työpisteeseeni, niin onneksi kukaan ei nähnyt, sillä varmaan poskeni paloivat.

Yleensä on niin, että kun joku mies tekee aloitteen halutakseen minut, en ole siitä läheskään niin innoissani, kuin siitä, että itse kiinnostun ensin jostain? Annan sitten aina vaan ymmärtää, että vois lähestyä ja tehdä aloitteen... Näinhän se menee yleensäkin lähes kaikkien kohdalla.
E on kiinnostanut minua aina, siis jo vuosia. Siksi, että on niin miehekäs, charmantti ja rauhallinen. Olen antanut itselleni kertoa, että on naisten suhteen pettynyt ja häneen sydämeen pääsy voi olla vaikeaa? Oikeasti en tiedä, onko hän edes vapaa? Hän on kuitenkin mies, jonka kanssa on edettävä hitaasti. Jos hän on vapaa, niin hänen kanssaan haluaisin jotain... Toisin kun K:n, jonka kanssa se on mahdotonta.

Ei ole ihmissuhteet helppoja.