Tämä viikonloppu näytti taas sen, että olen aika helvetin onnellinen, kun saan röhnöttää omalla sohvallani, yksin tai vaan lasten kanssa!

Kuulin, kuinka eräässä perheessä sairastetaan ja mies juo. Toisessa perheessä mies joi korttinsa ja seuraavassa mies ei saa töitä...

Kun olin juhlissa, vein sieltä yhen miehen kotiinsa. Olin iloinen, kun en ollut hänen vaimonsa, sillä niin juovuksissa hän oli.

Olen kuullut tarinaa siitä, kuinka jaksaisi lapset hoitaa, mutta miten jaksaisi hoitaa lapset ja miehen?

Tänään ajoin huoltamolle, pimeässä, ettei kukaan näe kun tuhraan autoni kanssa. Täytin pissapojan säiliön ja samaan syssyyn tarkistin öljytikun. Pelkään aina, että joku mies tulee tarjoamaan apua. Niin, eihän siinä mitään, mutta usein on se tunne, että olenko niin avuton, etten itse osaa? Oikeesti se menee niin, että kun en osaa, pyydän kyllä apua

On se kyllä helpottavaa, kun saa huolehtia vaan lapsistaan. En jaksaisi enää aikuisia...