Olen edelleen hurmiossa! Suudelman antanut mies on iskostunut mieleeni tiukasti, syystä, ettei suostu mielestäni häviämään. Pienin tunnustelevin ja hyväilevin sanoin pitää minua otteessaan....Juuri kun olen päättänyt, että minun on parempi unohtaa, hän laittaa minulle muutaman sanan, samalla tiukentaen otettaan.

Pakko myöntää, että olen päättömästi ihastunut! Kiva tunne, mutta toivon sen kuitenkin menevän ohi, niin kuin se aina meneekin. Missään nimessä en toivo rakastumista, sillä silloin on helvetti irti. Se olisi pahinta kaikista, sula mahdottomuus. Meille molemmille.

On kyllä kivaa nyt haaveilla ja kuvitella, kuinka voisin uppoutua hänen syliinsä, saada lisää niitä ihania, tunnustelevan vaativia suudelmia. Käsittämätöntä, miten valmis olisin. Silti, olisi parempi niin, ettei niin pääsisi tapahtumaan. Hän on sitä vihjaillut ja minä olen sillai kautta rantain  muka jotain luvannut, mutta...

Tavallaan nyt nautin suunnattomasti tilanteesta, toisaalta pelkään eli hirmuinen kahtiajakoisuus velloo. Ihan parasta olisi kun se menisi äkkiä ohi ja voisin vaan unohtaa. Uskon vakaasti, että tämä on vain leikki, mikä loppuu, kun se alkaa kyllästyttää?