Tänään olin aamukävelyllä poikani kanssa. Olimme jo kotiin päin tulossa, kun pojaltani karkasi ilmapallo! Naama meni niin mutturalle, että sanoin hänelle, kuinka voisi kipaista kaupungilta hakemassa uuden. Äiti sillä aikaa odottaa tässä.
Jäin odottelemaan yhen talon nurkalle, kun siihen tuli mies!

Tämä mies oli tapaus vuosien takaa. Olimme tavanneet harrastusten merkeissä ja viihdyimme aika kiitettävästi toistemme seurassa. Siihen aikaan yritin lopetella tupakointia ja hän lupasi palkita minut, jos kykenen olemaan viikon ilman savuakaan. Minähän pystyin ja hän palkitsi:)

Hän tuli meille ja rakasteli kanssani:) hih, olihan ihan kiva palkinto. Emme kuitenkaan seurustelleet, mutta tapailimme edelleen harrastusten merkeissä ja jopa kerran, kun satuimme molemmat olemaan Helsingissä työn puolesta, kävimme lenkillä.

Vuosien mittaan olen häntä aina ohimennen nähnyt. Tänään hän sitten tuli kanssani rupattelemaan ja voin vain sanoa, että vuodet ovat kohdelleet häntä armollisesti:) Ainoa asia, mikä jäi pikkasen mietityttämään, niin en kuolemaksenikaan muista hänen nimeään....