Tänään töissä jutskasin B:n kanssa pitkästä aikaa. Työasioista vaan mutta meidän tyyliin sillai kepeästi ja minusta se vaan on aika nautinnollista. Kerkesin ajatella niinkin, että onneksi me tapaamme vaan työmaalla, sillä muuten en kyllä kykenisi tapaamaan. Ajatuskin, että vaikka jossain vapaa-ajalla olisi liikaa...
No, mutta joka tapauksessa oli oikein kiva rupatella ja hän osaa minua kannustaa. Tosin en niin kamalasti kaipaa kannustusta ja kun hän kannustaa, minulle usein tulee tunne, että hän kannustaa minua, koska pitää minusta...
Joskus tuntuu vaan kivalle, että on mies, jota voi pitää vain kaverina, jopa ystävänä.