Melkoisen hauska ilta Vincentin kanssa. Hain hänet ja sitten menoksi. Olemme tunteneet iät ja ajat ja meillä on jokseenkin samansuuntainen huumorintaju ja niin ollen meillä oli siis varsin leppoisaa. Niin, että mitä ilmeisemmin annoimme sellaisen vaikutelman, että olemme pari. Meiltä jopa ihan kysyttiin sitä

Oli sitten vaan pakko kertoa, että me olemme vain ystäviä. Vincent voisi ehkä haluta muutakin, mutta minä en. Minulle riittää, että meillä on aina niin hauskaa. Tilaisuuden jälkeen palautin hänet kotiin ja kiitin erittäin mukavasta seurasta.

Näin se menee. Joskus tarvitsen jonnekkin seuralaisen ja on tosi kivaa, kun on joku aina tilanteeseen sopiva, joka haluaa lähteä. Nyt halusin Vincentin, jolle on ollut niin kovin vaikea lähteä mihinkään. Halusin tehdä hänelle ikään kuin ystävän palveluksen. Tutustuttaa hänet eräisiin ihmisiin ja olla tukena siellä ihmisten ilmoilla. Onnistuin.

Illalla vielä viestittelimme ja juttelimme illan vaiheista, FB:ssa. Kun V laittoi kiitokset seinälleni, niin kappas, eikö vain kaksi muuta ottanut hiukan itteensä??? Mammamia! Etenkin se mies, joka on ollut minuun ihastunut ja jonka kanssa ollaan varsin tiuhaan viestitelty. Hän kun juuri edellisenä päivänä pyysi minua, ihan minne vain. Lupasin harkita... Sitten lähdin toisen kanssa, joka taas oli minulle niin luontevaa, koska valitsen aina tilanteen sopivuuden mukaan. Limusiinikaan ei ole vastannut...

Siis, oikein mukavaa, kun yhdelle kumartaa, toiselle pyllistää!