Tänään kävin E:n työpaikalla hakemassa minulle kuuluvia papereita. Oli jättänyt ne minulle valmiiksi ja tehnyt yhden asian, jota toivoin. Sitten mukana oli hänen käsinkirjoittama viesti. Olin hämmentynyt. Minulla oli vain aurinkolasit ja en edes nähnyt mitä siinä luki. Kun kaivoin lasit, niin en meinannut saada käsialasta selvää...heh...ja kun sain, niin ohjeitahan siinä vain oli. Silti, se teki minut niin iloiseksi! Melkein tanssin töihin.

Töissä menin toisen pomoni luokse juttelemaan. Vaan, kuinkas ollakkaan, hänen ikkunasta näin, kun E saapui autollaan pihaan ja sit minulle tuli kiire. Menin muina naisina yläkertaan ja suoraan E:n luokse.. -Moi! Hän häkeltyi. Voi minua, miten saatoin saattaa hänet niin vaikeaan tilanteeseen :) Minä kuitenkin taisin olla enemmän puissa. Hän kertoi kuinka loma oli alkanut ja hän oli saanut heti flunssan. Minä puhuin, mitä sattuu...

On se kumma juttu, kuinka ihminen saa toisen sillai tolaltaan? Hän kuitenkin aivan kuin pelkäisi minua... Laitoin hänelle sen jälkeen sähköpostia, jossa pyysin häntä määräämään minulle ohjeen olla häiritsemättä, siis olettaen, että häiritsen... Jos määräys tulee, tottelen!