Kyllä kannatti perua se tapaaminen! Sillä hän vastasi sittenkin, ja mitä vastasi - "voi hitto". Niin, voi hitto!!! Lisäksi sen, että ymmärtää... Minua alkoi melkein naurattaa, paitsi ettei. Vastasin hänelle vielä, että sepä hyvä, kun ymmärtää, sillä minä en. En ymmärrä sitä, kuinka vielä toukokuussa halusi niin vietävästi, mutta nyt ei. On meinaan ero olotiloissa ja kiinnostuksen tasossa!

Korostan sitä, että olisin todella halunut tavata Ihanaa Miestä, jos olisin jotenkin, edes vähän ollut huomaavinaan sitä hekumaa, mitä hänellä oli keväällä, mutta ei YHTÄÄN!

Olen siis niin tyytyväinen, ettei toisen tarvitse ikään kuin velvollisuudesta tavata, sillä siltä se tuntui, kun vertaa siihen kevään tapaamisiin. Jos jotain tapahtui siinä välillä, olisin ollut ihan kiinnostunut tietämään, mitä???

Ehkäpä minun ei tarvitse tietää...