Viikonloppuna olin teatterissa! Paljon tuttuja ja myös K. Vaimonsa  kanssa. Me ei olla tapailtu, ei olla nähty, ei siis juuri minkäänlaisissa yhteyksissä. Niinpä tuntui hiukan oudolta tavata sillä lailla. Hän toi seurueensa minun seuruueni luo ja huolimatta kättelykiellosta, alkoi kätellä. Meinasin sanoa, että eikö herra ole kuullut kättelykiellosta? En kuitenkaan sanonut niin, sillä en halunut saattaa häntä noloon asemaan. Karttelin kuitenkin häntä pysyttelemällä aina jonkun toisen seurassa.

Ilmeisesti hän seurasi kuitenkin tilaisuutta, sillä pääsi kuin pääsikin lähelleni ja sai sanottua, kuinka lämpimästi oli ajatellut minua. Minusta se oli kiusallista ja sisälläni kiehui, että kuinka hän julkesi! Hänen vaimonsa oli paikalla! Eräs ystäväni, joka oli mukana ja tiesi meistä, ihmetteli samaa ja sitä, kuinka K seurasi minua, jollei muuten, niin katseellaan.

Kun menin esityksen jälkeen juttelemaan ohjaajan kanssa, hän tuli siihen myös, vaimonsa kanssa. Lähdin pois...

Tänään hän soitti minulle! Muka vahingossa! Luuli soittaneensa tyttärelleen? Kun sitten kyseli, kelle hän soitti, tuntui typerältä esitellä itseään. Siinä vaiheessa hän kertoi yrittävänsä soittaa jollekin toiselle...apua, mitä paskaa!

Puhui sitten viikonlopun teatteriesityksestä ja ihan eri planeetalta. Kun yritin sanoa omaa mielipidettä, se meni ohi... Miksi soitti? Olisi ollut soittamatta. Taas sanoi senkin, että kahville olisi mentävä, että tarjous on voimassa... Siihen tuumasin, että niin kuin puoli vuotta sitten...

En usko! Miksi ei vaan unohtaisi minua!!!